sääntöutlitarismia

Sääntöutilitarismi on eettinen teoria, joka keskittyy sääntöjen noudattamisen seurauksiin. Toisin kuin tekoutilitarismi, joka arvioi yksittäisten tekojen seurauksia, sääntöutilitarismi väittää, että meidän tulisi toimia sääntöjen mukaisesti, jotka yleisesti ottaen johtavat parhaisiin mahdollisiin seurauksiin. Tämä tarkoittaa, että vaikka jokin yksittäinen teko, joka rikkoo sääntöä, saattaisi tuottaa hyviä seurauksia kyseisessä tilanteessa, sääntöutilitaristi suosittelisi säännön noudattamista, koska sen yleinen noudattaminen edistää enemmän hyvää yhteiskunnassa pitkällä aikavälillä.

Sääntöutilitarismin perustana on ajatus siitä, että tiettyjen moraalisten sääntöjen, kuten valehtelun, varastamisen tai tappamisen kiellon, yleinen noudattaminen on edullisempaa kuin niiden rikkominen. Sääntöjä, jotka edistävät yleistä hyvinvointia, pidetään moraalisesti oikeina. Sääntöutilitarismi pyrkii tarjoamaan selkeämmät ohjeet moraaliselle toiminnalle ja välttämään tekoutilitarismin ongelmia, jotka voivat johtaa epäintuitiivisiin tai haitallisiin päätelmiin yksittäistapauksissa. Teorian kannattajat uskovat, että tällaisten sääntöjen noudattaminen luo ennustettavuutta, luottamusta ja vakautta yhteiskuntaan, mikä lopulta maksimoi hyödyn.

Kriitikot ovat kuitenkin huomauttaneet, että sääntöutilitarismi voi joskus johtaa jäykkyyteen ja vaikeuksiin käsitellä poikkeustilanteita, joissa säännön rikkominen voisi selvästi tuottaa parempia seurauksia. Lisäksi voi olla vaikeaa määrittää, mitkä säännöt ovat todella parhaita yleisen hyvinvoinnin edistämiseksi.