Sääntöutilitarismin

Sääntöutilitarismin on moraalifilosofinen teoria, joka pyrkii määrittelemään oikean ja väärän toiminnan periaatteita. Toisin kuin teko-utilitarismi, joka arvioi jokaisen yksittäisen teon seurauksia, sääntöutilitarismi keskittyy yleisten sääntöjen noudattamiseen. Sääntöutilitarismin mukaan teko on moraalisesti oikein, jos se noudattaa sellaista sääntöä, jonka yleinen noudattaminen tuottaisi mahdollisimman paljon hyötyä tai onnellisuutta kaikille asianosaisille.

Teorian ytimessä on ajatus siitä, että tiettyjen moraalisten sääntöjen, kuten "älä valehtele" tai "älä varasta", yleinen noudattaminen johtaa pitkällä aikavälillä parempiin kokonaisseurauksiin kuin se, että jokainen teko arvioitaisiin erikseen. Vaikka yksittäisessä tilanteessa valehteleminen saattaisi tuottaa paremman tuloksen, sääntöutilitarismin mukaan säännön "älä valehtele" yleinen noudattaminen on arvokkaampaa, koska se edistää luottamusta ja ennustettavuutta yhteiskunnassa.

Sääntöutilitarismi pyrkii siten välttämään teko-utilitarismin potentiaalisia ongelmia, kuten sitä, että se voisi oikeuttaa yksittäisiä tekoja, jotka yleisesti ottaen koettaisiin moraalisesti kyseenalaisiksi. Sääntöjen avulla pyritään luomaan vakaampi ja ennustettavampi moraalinen kehys. Kritiikki sääntöutilitarismia kohtaan liittyy usein siihen, miten sääntöjä tulisi soveltaa ja miten ratkaista tilanteita, joissa säännöt ovat ristiriidassa tai niiden soveltaminen johtaa epätoivottuihin seurauksiin.