onnellisuutta

Onnellisuutta, tai onnellisuus, tarkoittaa subjektiivista hyvinvointia, johon sisältyy sekä myönteisten tunteiden kokemista että elämäntilanteen kognitiivista arviointia. Sana esiintyy sekä arjessa että tieteellisessä keskustelussa, jossa onnellisuus voidaan nähdä sekä tilapäisenä tunteena että pysyvämpänä elämänlaadun mittarina.

Teoreettisesti onnellisuus jaetaan usein hedoniikkaan (mielihyvä ja miellyttävät tunteet) sekä eudaimoniaan (elämän tarkoitus ja merkityksellisyys). Nykyisessä tutkimuksessa subjektiivista hyvinvointia kuvataan kolmella ulottuvuudella: elämäntyytyväisyys, myönteiset tunteet ja negatiivisten tunteiden vähäisyys.

Mittaus perustuu itseraportteihin. Keskeisiä mittareita ovat elämäntyytyväisyyden aste sekä tunteiden esiintyvyyttä ja vaikutusta mittaavat työkalut, kuten PANAS. Tulokset kertovat yksilön kokeman hyvinvoinnin tasosta sekä väestötasoisia trendejä.

Onnellisuuteen vaikuttavat tekijät ovat esimerkiksi terveys, sosiaaliset suhteet, taloudellinen turvallisuus, turvallinen ympäristö sekä mahdollisuudet osallistua yhteiskuntaan. Eri ikäryhmät, kulttuuri ja elämänvaiheet vaikuttavat siihen, miten onnellisuutta koetaan ja ilmaistaan.

Yleismaailmallisesti tutkimukset, kuten World Happiness Report, vertailevat maiden välistä onnellisuutta ja ovat vaikuttaneet keskusteluun hyvinvoinnin mittaamisesta politiikassa. Suomessa ja muissa Pohjoismaissa onnellisuus kytkeytyy usein vahvaan sosiaaliseen turvallisuuteen ja luottamukseen instituutioihin.