säännöstelmästä

Säännöstelmä tarkoittaa sääntöjen ja määräysten kokonaisuutta, jolla ohjataan toimintaa tietyllä alueella. Se kuvaa valtion ja yhteisön tuottaman lainsäädännön, viranomaisten määräykset, kansainväliset sopimukset sekä alan normit ja menettelyt, joiden avulla toimijat voivat toimia ennakoitavasti ja turvallisesti. Säännöstelmä voi olla formaali, kuten lait, asetukset ja viranomaismääräykset, tai epäformaali, kuten käytännöt, alan standardit ja vapaaehtoiset ohjeistukset.

Keskeisiä osia säännöstelmässä ovat säännöt itse, valvontajärjestelmät sekä noudattamisen ja seuraamusten mekanismit. Sen toimivuuteen vaikuttavat selkeys, ennakoitavuus, oikeudenmukainen ja kohtuullinen täytäntöönpano sekä hallinnon avoimuus. Säännöstelmä toimii useilla ulottuvuuksilla: se voi vähentää riskejä, edistää markkinayhteistyötä, suojella kuluttajia, ympäristöä ja terveyttä sekä tarjota resursoinnin reunaehdot toimijoille.

Säännöstelmää voidaan tarkastella sekä kokonaisuutena että erikseen eri sektoreilla. Formaaliin sääntelyyn kuuluvat esimerkiksi finanssi-, ympäristö-, dataturva- ja kilpailuoikeudelliset järjestelmät sekä OECD- ja EU-tason vaatimukset. Epäformaali sääntely taas pohjautuu toimijoiden omiin normeihin, hyvän tavan mukaiseen käyttäytymiseen ja toimialojen standardeihin. Säännöstelmä kehittyy teknologian, talouden ja yhteiskunnan muutosten mukana ja usein kytkeytyy muihin hallinnon välineisiin kuten kannustimiin, tukipolitiikoihin ja tiedonlevitykseen.