säädöstason

Säädöstaso, tai säädösten taso, on oikeudellisessa ja hallinnollisessa kontekstissa käytetty käsite, jolla tarkoitetaan säädöksen sitovuutta ja paikkaa oikeusjärjestelmän normatiivisessa hierarkiassa. Kyse on siitä, millä voima- ja sitovuusasteella säädös on ja miten se rinnastuu muihin säännöksiin.

Tyypillinen hierarkia Suomessa etenee seuraavasti: perustuslaki on korkein säädösten taso; sitä seuraavat lait, jotka säätää eduskunta; asetukset ovat alemman tason säädöksiä, jotka antavat tarkempia säännöksiä tai täsmentävät lain soveltamista; tämän jälkeen tulevat viranomaisten määräykset sekä ohjeet ja mahdolliset paikalliset säädökset. Säädöstason erot korostuvat oikeudenkäynnissä ja hallinnollisessa päätöksenteossa: korkeimman tason säännöksiä noudatetaan etusijalla, ja alemman tason säännöksiä sovelletaan niiden kanssa niiden yhteensopivuuden puitteissa.

EU-oikeudellinen konteksti vaikuttaa suomalaisessa järjestelmässä siten, että EU-lainsäädäntö on ensisijainen kansallisten säädösten suhteen. Tämä tarkoittaa, että jos unionin säädökset ovat päteviä, niiden vaatimukset toteutetaan kansallisena lainsäädäntönä ja sovelletaan suoraan tai sitä kautta riippuen säädöksen luonteesta.

Yhteenvetona säädöstason käsite auttaa kuvaamaan sääntöjen voimaa, sitovuutta ja sovellettavuutta suhteessa toisiinsa. Se on keskeinen osa oikeudellista tulkintaa, lainvalmistelua sekä hallinnon toiminnan valvontaa.