sävyasteita

Sävyasteet (sävyasteita) on käsite musiikkiteoriassa, jolla tarkoitetaan sävellyksen tai skaalaattorin sävelaskeleita toniin eli toonikkoon nähden. Diatonisen skaalan tapauksessa sävyasteet ovat numeroin 1–7, ja oktaaviin päättyy toinen samanlainen sävy saman sävelnimellä. Sääntöisissä viitekehyksissä sävyasteet merkitään usein 1 = toonikko, 2 = supertonik, 3 = medial, 4 = subdominant, 5 = dominant, 6 = submediant, 7 = leading tone (joissain yhteyksissä subtonic, erityisesti luonnollisessa mollissa).

Sävyasteita käytetään musiikin analysoinnissa ja sointujen rakentamisessa. Jokaisesta sävyasteesta voidaan muodostaa diatoninen kolmisointu: I, II, III, IV, V, VI, VII (tai vii°) asteittain skaalasta riippuen. Sävyasteiden avulla kuvataan melodian etenemistä sekä harmonian rakennetta: esimerkiksi c-säveliin perustuva C-dur-skaala sisältää sävyasteet C, D, E, F, G, A, B ja näistä muodostuvat diatoniset sointuaiheet.

Sävyasteet voivat vaihdella eri skaaloissa. Esimerkiksi duur- ja molliasteikot eroavat sekä septimien ominaisuuksiltaan että johtosäveliltä. Lisäksi eri mollisävelasteissa seitsemäs sävel voi olla johtosävel (leading tone) tai alisointu (subtonic), riippuen siitä, onko kyseessä harmonicinen tai luonnollinen molli. Näin sävyasteet jäsentävät sekä melodian että harmonian rakenteen yleisesti ymmärrettäväksi.

Esimerkki: C-dur-skaalassa sävyasteet ovat C, D, E, F, G, A, B. Diatoniset triadit perustuvat näihin sävyasteisiin: I (C‑E‑G), II (D‑F‑A), III (E‑G‑B), IV (F‑A‑C), V (G‑B‑D), VI (A‑C‑E), VII (B‑D‑F).