sävellajeista

Sävellaji tarkoittaa järjestelmää, jolla oktaavilla esiintyvät sävelet on koottu tietyn toistuvuuden mukaan ja jonka perusteella kullekin kappaleelle asetetaan tonaliteetti tai perustason sävelkoko. Yleisimpiä länsimaisessa musiikissa ovat diatoniset sävellajit, joita käytetään laajasti: duuri (major) ja molli (minor). Duuri ja molli määrittävät sekä melodian että harmonian yleisön sävymaailman: duuri kuulostaa useimmiten kirkkaalta ja iloiselta, molli kuulostaa usein tummemmalta ja melankolisemmalta. Sävellaji voidaan esittää asteikona, jossa tietyt sävelet sijaitsevat oktaavissa toistensa yli.

Diatonisen järjestelmän perusvaihtoehtoja ovat seitsemän sävellajia, joista tunnetuimpia ovat ioninen (duuri) ja aeolinen (luonnollinen molli); kolme muuta ovat dorinen, friginen, lydinen ja mixolydinen sekä lokrian. Näillä peruslajeilla on eri välit, mikä antaa kullekin moduulille oman tunnusäänensä. Ioninen vastaa suurinta osaa tavanomaisista kappaleista, kun taas aeolinen tai molli tuo melankolisemman värin. Harmoninen molli ja melodinen molli ovat mollisävellyksen muotoja, joissa seiskapera (ja toisinaan muutkin astetta) on korotettu tai muokattu luomaan johtoesiintymää tai melodista liikettä kapellissa.

Sävellajit vaikuttavat suuresti melodian muotoon ja sointien rakentamiseen; ne määrittävät, millaisia kolmiääni-, kerros- ja modaalisia sointuja voidaan käyttää. Käytännössä sävellajia käytetään ilmaisemaan tunnelmaa, rakentamaan laulun tai instrumentaalin suunnan ja ohjaamaan rytmistä ja harmonista kehitystä. Eri sävellajit sekä niiden moduulit tarjoavat laajan valikoiman värien ja ilmaisun keinoja sekä länsimaisessa että muussa musiikissa.