sävellajit

Sävellajit ovat musiikissa järjestelmiä, joiden mukaan sävelet asetellaan peräkkäin ja joiden intervalit määrittävät melodian sekä harmonian värin. Sävellaji kuvaa sekä käytössä olevan asteikon rakenteen että sen ilmaisun, ja sitä voidaan tarkastella äänialueen sekä tyylin näkökulmista. Eri sävellajit voivat jakaa saman tonaalisuuden, mutta niillä on erilainen sävelkello ja tunnelma.

Yleisessä länsimaisessa musiikissa suurin osa sävellyksistä rakentuu diatonisesta järjestelmästä, jossa on seitsemän säveleä. Duuri-asteikko vastaa Ionian-moodia (duuri), ja molliasteikko vastaa Aeolian-moodia (nat. molli). Näiden lisäksi on olemassa modalisoituja sävellajeja, joita kutsutaan modeiksi: Ionian, Dorian, Phrygian, Lydian, Mixolydian, Aeolian ja Locrian. Jokainen moodi alkaa samalla perusasteikolla, mutta sen aloituspiste vaihtuu, jolloin sävelet kuulostuvat erilaisilta.

Pentatoniset sävellajit ja muut kokeellisemmat järjestykset kuuluvat myös sävellajeihin. Pentatoninen asteikko koostuu viidestä sävelestä ja on yleinen monissa kansanmusiikissa sekä nykymusassa. Myös harmoninen molli ja melodinen molli ovat yleisiä mollisävellyksen muotoja, jotka vaikuttavat niiden omiin tunnelmiin mutta eivät välttämättä ole “modeja” samalla tavalla kuin diatoniset moodit.

Käyttö ja merkitys: sävellajeja käytetään analyysissä, sävellyksessä ja improvisaatiossa. Ne auttavat hahmottamaan sointujen sointiväriä, melodian muotoa sekä tunnelatausta eri konteksteissa, musiikkikulttuureissa ja aikakausissa.