säteilykestävät

Säteilykestävät viittaa ominaisuuteen, jossa jokin—esine, laite, materiaali tai olento—pystyy säilyttämään toimintakykynsä ionisoivaa säteilyä vastaan altistuttuna. Säteilykestävyys on tärkeä erityisesti ympäristöissä, joissa säteilytasot ovat korkeita, kuten ydinvoimaloissa, avaruudessa tai säteilylääketieteessä.

Materiaalit ja elektroniset komponentit: Ionisoiva säteily voi aiheuttaa elektronikorroosiota, rakenteellista haurastumista ja virheitä elektronisissa piireissä. Siksi käytetään säteilynkestoisia materiaaleja, kuten keraamisia ja metalli-keraamisia yhdistelmämateriaaleja, sekä shielding-ratkaisuja. Elektroniikassa säteilykestävyys saavutetaan rad-hard prosesseilla, käyttämällä SOI-teknologiaa, kestäviä pakkausmenetelmiä sekä redundanssia ja virheenkorjausta (ECC).

Biologiassa säteilykestävät mikrobiorganismit ja joitakin eläinlajeja, kuten Deinococcus radiodurans ja tardigradat, kestävät suuria annoksia ionisoivaa säteilyä ja pystyvät korjaamaan DNA-vaurioita tehokkaasti. Näiden tutkimus auttaa ymmärtämään solujen reparaatiojärjestelmiä ja voi tukea bioteknologian sovelluksia säteily-olosuhteissa.

Käyttökohteita ovat avaruuslennot ja satelliittien suojelu, ydinvoimaloiden laitteet, säteilylääketieteelliset laitteet sekä tutkimuslaitteet. Säteilykestävyyden arviointi perustuu säteilytestauksiin, joissa mitataan laitteen tai materiaalin suorituskykyä säteilyrasituksessa.