säteilydetektori

Säteilydetektori on laite, jota käytetään ionisoivan säteilyn havaitsemiseen ja mittaamiseen. Nämä laitteet reagoivat vuorovaikutukseen, jonka säteilyhiukkaset tai fotonit aiheuttavat detektorin materiaalin kanssa. Säteilyn havaitseminen perustuu yleensä johonkin fysikaaliseen ilmiöön, kuten sähkövarauksen muodostumiseen, valon välähdykseen tai muodonmuutokseen.

Erilaisia säteilydetektoreita on olemassa, ja niiden toimintaperiaatteet vaihtelevat. Yleisiä tyyppejä ovat kaasutäytteiset ilmaisimet, kuten Geiger-Müller-laskurit, jotka tuottavat sähköisen pulssin jokaisen säteilykvantin vuorovaikutuksen yhteydessä. Kiteiset ilmaisimet, kuten scintillointilaskurit, lähettävät valoa vuorovaikutuksen seurauksena, ja tämä valo muunnetaan sitten sähköiseksi signaaliksi. Puolijohdeilmaisimet, kuten piidioksididetektorit, hyödyntävät puolijohdemateriaalin kykyä synnyttää varauksenkuljettajia säteilyn vaikutuksesta. Myös lämpöilmaisimia, kuten termoluminenssimittareita, käytetään säteilyannosten mittaamiseen.

Säteilydetektoreita käytetään laajalti monilla aloilla. Niitä hyödynnetään ydinteknologiassa, lääketieteellisessä kuvantamisessa ja sädehoidossa, ympäristön seurannassa, teollisuuden laadunvalvonnassa sekä tutkimuslaboratorioissa. Detektoreiden herkkyys ja kyky erottaa eri säteilylajeja riippuu niiden rakenteesta ja käyttötarkoituksesta. Säteilydetektorin avulla voidaan mitata säteilyn intensiteettiä, energiaspektriä ja joskus myös hiukkasten kulkusuuntaa.