Säteilydetektoreita

Säteilydetektoreita käytetään havaittavien hiukkasten tai säteilyn, kuten ionisoivan säteilyn, tunnistamiseen ja mittaamiseen. Näitä laitteita hyödynnetään laajasti monilla eri aloilla, kuten ydintekniikassa, lääketieteessä, turvallisuudessa ja tieteellisessä tutkimuksessa. Säteilydetektorien toimintaperiaatteet perustuvat usein siihen, että havaittava säteily aiheuttaa jonkinlaisen mitattavan muutoksen detektorin materiaalissa.

Yleisimpiä säteilydetektorien tyyppejä ovat kaasutäytteiset detektorit, kuten Geiger-Müller-putket ja puolijohdedetektorit. Geiger-Müller-putkessa ionisoiva säteily ionisoi putkessa olevaa kaasua, mikä johtaa lyhyeen sähköimpulssiin, joka voidaan havaita ja laskea. Puolijohdedetektorit puolestaan hyödyntävät puolijohdemateriaalin ominaisuuksia, joissa säteily vapauttaa elektronihilavirtauksia, jotka voidaan havaita. Myös scintillointidetektorit ovat yleisiä, missä säteilyn osuessa materiaaliin se emittoi valoa, jonka ilmaisinsäteily muuntaa sähköiseksi signaaliksi. Valinnainen detektorityyppi riippuu usein havaittavan säteilyn tyypistä, energiasta ja tarvittavasta herkkyydestä. Detektorien avulla voidaan mitata säteilyn intensiteettiä, energiaa ja hiukkasten lentorataa.