säkeistöt

Säkeistö (pluralsäkeistöt) on kirjallisuudessa runon tai laulun rakenteellinen yksikkö, joka muodostuu peräkkäisten säkeiden ryhmästä ja toimii osana runon kokonaisuutta. Termi juontuu sanasta säe, joka tarkoittaa riviä tai säkeistöä, sekä -istö- suffixistä, jolla muodostetaan kollektiivin tai kokonaisuuden merkitys. Suomen kielellä säkeistöt organisoivat sisältöä, rytmiä ja tempaa.

Säkeistöjen säkeiden määrä vaihtelee suuresti. Joissakin runoissa käytetään yhtenäisiä, neljästä rivistä koostuvia säkeistöjä (neli- eli quatrain-tyyppisiä), kun taas toiset pohtivat kolmen, viiden tai useamman rivin rakenteita. Rytmi ja loppusointu ovat yleisiä, mutta ne eivät ole pakollisia; suomalaisessa runoudessa korostetaan usein myös vapaamittaista ilmaisua. Enjambmentti eli säkeiden välinen jatkuva virta voi yhdistää ajatuksia säkeistöstä toiseen, kun taas lopetettu rakenne voi korostaa taukoa ja painoa. Visuaalinen asettelu sivulla vaikuttaa lukemisen ja musiikin tunteeseen.

Käytännössä säkeistöt antavat rakenteen sekä runolle että laululle, auttavat toisteisuuden, kontrastin ja etenemisen ilmaisussa ja tarjoavat hetkiä toisaalta rytmiseen sekä semanttiseen järjestykseen. Ne ovat vakiovaruste sekä perinteisessä lyyrisessa runoudessa että nykyrunoudessa sekä monien laulujen sanoituksissa. Lisätietoja: säe, runo.