säilöntäjärjestelmät

Säilöntäjärjestelmät, eli säilöntämenetelmät, ovat keinoja ruoan ja muiden orgaanisten materiaalien pilaantumisen estämiseksi ja niiden säilyvyyden pidentämiseksi. Säilöntä perustuu yleensä joko mikro-organismien kasvun estämiseen tai niiden toiminnan hidastamiseen. Nämä järjestelmät auttavat säilyttämään ruoan laadun, ravintoarvon ja turvallisuuden pidempään.

Yleisimpiä säilöntäjärjestelmiä ovat lämpökäsittelyt, kuten pastörointi ja sterilointi, jotka tuhoavat tai inaktivoivat mikro-organismeja. Kylmäsäilöntä, kuten jäähdytys ja pakastus, hidastaa mikrobien kasvua ja entsyymien toimintaa. Kuivaaminen poistaa kosteutta, mikä tekee olosuhteet epäsuotuisiksi mikrobien lisääntymiselle. Suolaaminen ja sokerointi luovat korkean osmoottisen paineen, joka imee vettä pois mikrobeista. Happamuuden säätely, esimerkiksi etikkahapon tai maitohapon avulla, luo ympäristön, jossa monet haitalliset mikrobit eivät selviä.

Lisäksi käytetään kemiallisia säilöntäaineita, jotka estävät tai hidastavat mikrobien kasvua. Myös pakkaustekniikat, kuten tyhjiöpakkaus ja MAP (Modified Atmosphere Packaging), muuttavat ilmakehää pakkauksen sisällä mikro-organismien kasvua haittaavaksi. Valon säilöntä, kuten UV-säteilyn käyttö, on myös yksi menetelmä. Eri säilöntäjärjestelmiä voidaan myös yhdistellä tehostamaan säilöntävaikutusta.