sähköjännitettä

Sähköjännite on sähköinen potentiaaliero kahden pisteen välillä. Se ilmaisee energian määrän, jonka tarvitaan siirtämään yhden coulombin varaus näiden pisteiden välillä. SI-yksikkö on voltti (V).

Jännite toimii voimana, joka saa sähkövaraukset liikkumaan johtimessa. Kun piiri on suljettu, jännite saa aikaan sähkövirran. Ohmin laki yhdistää jännitteen, virran ja vastuksen: V = IR, missä I on virta (ampeeria) ja R vastus (ohmeina). Jännitteellä ja sen kautta syntyvällä työmäärällä on keskeinen rooli sähkö- ja elektroniikkapiireissä; työn suuruus qu/siirto on W = qV, jossa q on varauksen määrä.

Jännitteellä on kaksi päätyyppiä: tasajännite (DC), jonka suuruus on vakio, ja vaihtojännite (AC), jonka arvo muuttuu ajan funktiona. AC-jännite ilmoitetaan usein RMS-arvona, jolla voidaan verrata DC-arvoon; lisäksi vaihtojännitteellä on huippuarvo (peak). Suomen verkko tuottaa käytännössä 230 V RMS:ää, taajuudeltaan 50 Hz.

Mittaus ja laitteet: Jännitetta mitataan voltmetrillä tai yleismittarilla (multimeter). Mittauspaikka, maadoitus ja polariteetti vaikuttavat tuloksiin. Turvallisuus: suurjännitteet voivat aiheuttaa vammoja tai vaurioita, joten mittauksissa on noudatettava varovaisuutta ja asianmukaisia suojatoimia.

Esimerkkejä arjen jännitteistä: kotitalouden verkkovirta on noin 230 V RMS AC (50 Hz); paristot tarjoavat pienempiä DC-jännitteitä, kuten 1,5 V (AA-paristo) tai 12 V (autosovitus). Elektroniikassa käytetään usein 3,3 V tai 5 V DC-lähtöjä.