sytokineesissä

Sytokineesissä tarkoittaa solun jakautumisen vaihetta, jossa tumatekijät ovat jakautuneet ja sytoplasma jakautuu kahdeksi tytärsoluksi. Tämä vaihe seuraa karyokineesiä, eli tumajakoa, ja päättyy kahden erillisen solun muodostumiseen.

Eläinsoluissa sytokineesi alkaa telofaasin lopulla ja etenee kontraktiivisen rengasrungon muodostuessa. Aktiiinisäikeistä ja myosiinista koostuva rengas muodostaa solun keskelle sellaisen puristavan renkaan, jonka seurauksena solukalvo syvenee ja muodostuu jakamisura, cleave furrowin kaltainen rako. Rako etenee ja loppujen lopuksi solukalvo sulkeutuu kokonaan, jolloin syntyy kaksi erillistä tytärsolua. Sytokineesi eläinsolussa on usein riippuvainen mikrotubulusten ja aktiinin yhteistoiminnasta.

Kasvisoluissa sytokineesi etenee toisella tavalla. Solun keskelle rivien keskelle kertyy Golgin järjestelmän vesikkeleita, jotka fuusioituvat muodostaen uuden solukalvon ja soluseinän välisen rakenteen. Näin syntyvä soluväline laajenee ulospäin ja erottelee tytärsolut. Prosessi vaatii phragmoplastin kaltaisen mikrotubulusten verkostoa sekä soluvalmistelun koordinointia uusien soluseinien rakentamiseksi.

Säätely: sytokineesi on tiukasti säädelty prosessi, johon vaikuttavat Rho-perheen GTPaasit sekä aktiinin ja myosiinin järjestäytyminen. Mitoosin lopullisen vaiheiden jälkeen tapahtuva signaalikontrolli varmistaa, että tytärsolut saavat riittävästi sytoplasmaa ja kromosomeja.

Poikkeavuudet sytokineesissä voivat johtaa polyploidiaan tai binukleoidisiin soluihin, jos jakautuminen epäonnistuu. Sytokinees on keskeinen osa mitoitun loppuun saattamista ja solujen määrän sekä koon säätelemistä kehityksessä.