systeemiajattelua
Systeemiajattelu tarkoittaa lähestymistapaa, jossa ilmiöt tarkastellaan kokonaisuutena niiden osien välisinä suhteina ja rakenteina. Se korostaa kokonaisuuden dynamiikkaa, palautejärjestelmiä sekä ympäristön ja rajojen merkitystä ilmiön muotoutumisessa. Tämä näkökulma eroaa perinteisestä reduktionistisesta ajattelusta, jossa huomio kiinnitetään yksittäisiin tekijöihin, ja se pyrkii ymmärtämään miten osat muodostavat toimivia kokonaisuuksia.
Keskeisiä käsitteitä ovat järjestelmän rajat, varastot ja virrat, palautesilmukat sekä nousevat ominaisuudet. Systeemiajattelussa kiinnitetään huomiota syy-seuraussuhteisiin
Menetelmällisesti systeemiajattelu käyttää esimerkiksi syy-seurausdiagrammeja (causal loop diagrams) sekä varastojen ja virtojen malleja (stock-and-flow). Järjestelmädynamiikka ja
Historiallisesti systeemiajattelu juontaa juurensa yleisestä järjestelmäteoriasta (Ludwig von Bertalanffy) ja cybernetiikasta, ja järjestelmädynamiikan kehitti Jay Forrester.
Rajoitteina ovat usein rajojen asettamisen vaikeus, mallien monimutkaisuus ja tiedon sekä sidosryhmien sitouttamisen tarve. Käytännössä menestys