sydänvaivoista

Sydänvaivoista on laaja termi, jolla tarkoitetaan erilaisia tiloja, joissa sydämen toiminta on häiriintynyt tai sen verenkierto on epätasapainossa. Ne voivat vaikuttaa sydämen rakenteeseen, sähköiseen toimintaan tai verenkiertoon, ja ne voivat ilmetä eri tavoin eri ihmisillä.

Yleisimmät sydänvaivat ovat sepelvaltimotauti (koronaaritauti), rytmihäiriöt, sydämen vajaatoiminta sekä läppäviat. Myös tulehdukselliset tilat, kuten myocarditis ja perikarditis, sekä synnynnäiset tai hankitut sydämen poikkeavuudet kuuluvat tähän ryhmään. Oireet voivat sisältää rintakipua tai polttavaa tunnetta, hengenahdistusta, väsymystä, sydämen tykytyksiä tai pyörtymisen tunteita. Oireiden vakavuus ja esiintyminen voivat vaihdella suuresti.

Diagnoosi perustuu potilaan oireisiin sekä tutkimuksiin, kuten elektrokardiogrammiin (EKG), sydämen ultraäänitutkimukseen (echokardiografia), verikokeisiin ja rasitus- tai Holter-tapestutkimuksiin. Lisätutkimuksia, kuten koronarografiaa, käytetään epäiltäessä sepelvaltimotautia. Diagnoosin tekemisen jälkeen hoito räätälöidään taudin mukaan.

Hoito on monipuolista ja voi sisältää elämäntapamuutoksia sekä lääkitystä. Yleisimmät ryhmät ovat verenpainelääkkeet, statiinika, antitromboottiset ja antikoagulantit sekä sydämen toimintaa tukevat lääkkeet (esim. beeta-salpaajat, ACE/ARB-lääkkeet). Joissain tapauksissa käytetään pallolaajennusta ja stenttiä, sepelvaltimo- ja ohitusleikkauksia tai läppäkirurgiaa sekä sydämen tahdistinta tai ICD-laitteita.

Riskitekijöihin kuuluvat ikä, korkea verenpaine, korkea kolesteroli, diabetes, tupakointi, ylipaino sekä liikunnan vähyys. Ennaltaehkäisyssä korostuvat terveellinen ruokavalio, säännöllinen liikunta, tupakoimattomuus ja kontrolloidut riskitekijät. Jos epäilee sydänoireita, tulee hakeutua vamman ja hoidon nopeaksi varhaiseksi hoitamiseksi. Progutus ja ennuste vaihtelevat taudin mukaan.