sydämenlyöntien

Sydämenlyönti tarkoittaa yksittäistä sydämen supistusta ja rentoutumista, jonka seurauksena veri kiertää kehon ympäri. Yksittäisiä lyöntejä seuraa pulssin tunto kehossa ja iholla. Sydämenlyöntien säännöllisyys ja voimakkuus muodostavat sykkeen, jonka muuttuminen voi kertoa sydämen toiminnan tilasta.

Lyönti syntyy sydämen sähköistäjohtopiiristä. Impulssi alkaa sinussolmukkeesta eteisissä, leviää eteisten läpi ja saavuttaa AV-solmukkeen, josta tie jatkuu His–Purkinje-järjestelmää pitkin kammiolähelle. Tämä sähköinen tapahtuma saa eteiset supistumaan ensin ja sen jälkeen kammiot, jolloin verenkierto ja verenpaine pysyvät tehokkaina. Sykettä kuullaan myös sydänääninä, joiden väliset lyöntisignaalit muodostavat S1- ja S2-äänet.

Sydämenrytmi on säätelyn alaisena autonomisen hermoston ja hormoneiden toimesta. Sympaattinen järjestelmä voi kiihdyttää sykettä ja voimistaa lyöntejä stressin, liikunnan tai taudin aikana, kun taas parasympaattinen järjestelmä, erityisesti vagus-hermo, hidastaa sykettä levossa.

Normaalisti aikuisen leposyke on noin 60–100 lyöntiä minuutissa. Urheilijoilla leposyke voi olla alempi. Rytmin tulisi olla säännöllinen ja lyöntien voimakkuus suhteellisen vakaata. Poikkeamat, kuten toistuvat kiertävät tai eteis- tai kammiorytmien häiriöt, voivat viitata häiriöihin ja vaativat terveydenhuollon arviota.

Kliinisiä näkökohtia ovat rytmihäiriöt, palpitoinnit, huimaus tai pyörtyminen. Diagnostiikassa käytetään elektrokardiografiaa (EKG), Holter-monitoreita, supistusvoiman arviointia sekä tarvittaessa kuvantamistutkimuksia sydämen rakenteen arvioimiseksi.