swapsopimusten

Swapsopimukset ovat finanssijohdannaisiin kuuluva sopimus, jossa kaksi osapuolta sitoutuu vaihtamaan sarjan maksuja ennalta sovitun nimellisen pääoman perusteella. Nimellinen pääoma ei useimmiten vaihdu, vaan maksettavat erät määräytyvät korko- ja/tai valuuttamuutosten mukaan. Sopimukset tarjoavat keinoja hallita korko- ja valuuttariskejä sekä mahdollistavat spekuloinnin.

Yleisimmät swapsopimustyypit ovat korkoswapit, valuuttaswapit sekä luottoriski-swapit. Korkoswapissa toinen osapuolista maksaa kiinteän koron ja toinen vaihtaa koron liikkuvan viitekorkon mukaan (esimerkiksi euribor), useimmiten maksupäivinä. Valuuttaswapissa maksetaan korkoja eri valuutoissa ja, joissain tapauksissa, vaihdetaan myös nimellismäärät valuutoittain alku- ja lopetusvaiheessa. Luottoriski-swapit (CDS) puolestaan liittyvät yhden tai useamman muun kuin korko- tai valuuttakehityksen kautta syntyvään luottoriskin siirtoon. Lisäksi on erilaisia räätälöityjä tai raaka-ainetetai indeksisidonnaisia swapsopimuksia.

Sopimuksen rakenne sisältää notional-arvon, maksupäivien aikataulun sekä sovellettavat korko- ja/tai valuuttakriteerit. Korkoswappeissa käytetään yleensä kiinteää ja muuttuvaa korkoa sekä viitejakoa (esim. euribor, LIBOR tai uudemmat riskittömät viiteaineistot kuten SOFR/ SONIA). Usein maksuja vastaanottaa netto- tai setelöinti, ja valuuttaswappeissa pääoma voidaan vaihtaa alku- ja lopetusvaiheessa. Swapsopimukset ovat suurimmaksi osaksi OTC-rahamarkkinoilla ja niiden riskit hallitaan muun muassa ISDA Master Agreementin ja marginaatiojärjestelmien kautta. Sääntelyyn liittyvät esimerkkeinä EMIRin tai Dodd-Frankin kaltaiset määräykset, jotka edellyttävät vastapuolien riskienhallintaa ja tietyissä tapauksissa keskitettyä selvitystä.</s>