suuntamikrofonointia

Suuntamikrofonointi tarkoittaa äänitystekniikkaa, jossa käytetään suuntamikrofoneja halutun äänilähteen eristämiseen ja taustamelun minimoimiseen. Mikrofonin suuntakuviolla tarkoitetaan sitä, miltä suunnalta mikrofoni vastaanottaa äänen. Yleisimpiä suuntakuvioita ovat kardioidi, superkardioidi, hyperkardioidi sekä bidirektionaalinen (figure-8). Erityistapauksissa käytetään shotgun-mikrofoneja, joiden putkimainen rakenne antaa suuremman suuntaavuuden pitkissä etäisyyksissä.

Cardioid- ja sen variantit tarjoavat hyvän eristyksen edestä, mutta ne voivat aiheuttaa proximity-efektin eli bassojen korostumista, kun mikrofonia pidetään hyvin lähellä lähdettä. Bidirektionaalinen mikrofoni tallentaa ääni molemmilta puolilta, mikä luo kaksisuuntaisen taustakuvan. Shotgun-mikrofonit käyttävät interferenssi-tekniikkaa ja antavat erittäin kapean kuviolinjan pitkillä etäisyyksillä; ne ovat kuitenkin herkempiä tuulelle ja vaativat asianmukaisen tuulisuojan sekä oikean asennuksen.

Käyttökohteita ovat elokuva- ja televisiotuotannot, teatteri, luennot sekä kenttä-, tapahtuma- ja studiotyö. Suuntamikrofoneja voidaan käyttää yksittäisinä mikkeinä tai useamman mikrofonin kokoonpanoina stereo- tai monikanavaisissa asetteluissa (esim. XY, ORTF). Sijoitus riippuu lähteestä, tilasta ja halutusta eristyksestä; yleisiä periaatteita ovat lähteen suuntaaminen mikrofonin kuviopiirille ja lähteelle mahdollisimman pienet sivusta tulevat äänet.

Haasteita ovat tuulen ja ilmavärähtelyiden aiheuttama kohina, plosivakohinan hallinta sekä proximiteetti-efektin kontrollointi. Oikea käyttö, tuulisuojaus ja kiinnitys ovat keskeisiä tekijöitä laadukkaassa suuntamikrofonoinnissa.