suunnitelmatalouksista

Suunnitelmataloudet ovat talousjärjestelmiä, joissa valtion keskushallinto määrittelee tuotannon, jakelun ja usein hinnat suurin piirtein, eikä markkinoiden kysyntä ja tarjonta yksittäisten toimijoiden kautta ohjaa taloutta. Suunnittelu perustuu keskitettyihin suunnitelmiin, joita laaditaan useiksi vuosiksi etukäteen ja joiden tavoitteet sekä resurssien kohdentaminen määräytyvät valtion toimesta.

Keskeisiä piirteitä ovat laaja julkinen omistus tuotannon välineistä, keskitetty suunnittelu, sekä tuotannon ja investointien tavoitteiden asettaminen suunnitelmallisesti. Hintatason ja palkkien määrittely sekä tuotannon aikataulutus tapahtuvat usein suunnitelman kautta, ja yksityisen yrittäjyyden sekä markkinoiden rooli on rajattu. Tuotannossa painopiste on usein teollisuuden resursoinnissa ja kansallinen kehitysasteen parantamisessa.

Historiallisesti suunnitelmatalouksia kokeiltiin 1900-luvulla erityisesti Neuvostoliitossa ja sen vaikutusvaltaisissa satelliittimaissa sekä Kiinassa ja muissa Itä-Aasian ja Itä- Euroopan maissa. Viisivuotiset tai monivuotiset suunnitelmat ohjasivat investointeja, tuotantosääntöjä ja resurssien kohdentamista, mikä usein johti nopeaan teollistumiseen mutta myös byrokratiaan ja tehottomuuteen. Monet järjestelmät kärsivät informaatiopulasta ja kannustimien puutteesta, mikä lisäsi pula- ja tehottomuusongelmia.

Nykytilanteessa useimmat suunnitelmataloudet ovat heikentyneet tai uudistuneet kohti sekatalouksia, joissa suunnittelua tukevat markkinamekanismit. Joillakin mailla, kuten Pohjois-Korealla ja Kuuballa, suunnittelu on edelleen merkittävä osa taloutta, kun taas Kiina ja Vietnam yhdistävät suunnittelun markkinatalouden keinoihin.