suprajohtavuutensa
Suprajohtavuus on ilmiö, jossa aine johtaa sähköä käytännössä vastustamattomasti, kun se on alhaisen lämpötilan alueella. Yhtenäisesti siihen liittyy Meissnerin ilmiö, jonka mukaan ulkoiset magneettikentät torjoutuvat aineen sisältä ja magneettinen kenttä pysähtyy pinnan tuntumaan. Näin ollen suprajohtavat materiaalit voivat sekä johtaa sähköä ilman häviöitä että vaikuttaa magneettikenttiin eri tavalla kuin tavalliset johteet.
Käytännössä suprajohtavuudella on kaksi keskeistä rajoitetta: kriittinen lämpötila Tc ja kriittinen magneettikenttä, jonka alapuolella aine säilyttää
Teoreettisesti suprajohtavuus selittyy usein BCS-teorialla (Bardeen-Cooper-Schreiffer), jonka mukaan elektroneista muodostuu Coop-pareja, jotka liikkuvat siirtohäviöttömästi. Konventionaalisissa suprajohtajissa
Historian merkittäviä virstanpylväitä ovat Onnesin löytö 1911, jolloin mercury osoitti suprajohtuvuutta, sekä 1986 Bednorz ja Müller,
Sovellukset vaihtelevat magneettikenttien tuottamisesta ja MRI-laitteista hiukkaskiihdyttimien magnetteihin sekä sähköverkkoihin ja magneettisiin kuljetuksiin. Haasteina ovat kylmätilojen