suorituskykymittari

Suorituskykymittari on kvantitatiivinen mittari, jolla mitataan järjestelmän, prosessin tai komponentin suorituskykyä suhteessa asetettuihin vaatimuksiin. Se kuvaa muun muassa nopeutta, kapasiteettia, luotettavuutta ja energiatehokkuutta.

Yleisimmät suorituskykymittarit kuvaavat esimerkiksi nopeutta ja kapasiteettia: vastausaika (viive, latency), läpäisykyky (throughput, esimerkiksi kutsuja sekunnissa), virheprosentti, käytettävyys sekä resurssien hyödyntäminen kuten CPU:n ja muistin käyttö, verkkoliikenteen määrä sekä I/O-suorituskyky.

Mittareita käytetään sekä jatkuvassa, reaaliaikaisessa seurannassa (esim. käyttökokemuksen mittaaminen) että keinotekoisissa suorituskykytutkimuksissa (synthetic benchmarking). Tiedonkeruussa hyödynnetään instrumentointia, lokitietoja, jäljityksiä ja ajastettuja mittauksia. Yleisiä lähteitä ovat järjestelmän logit, valvontatyökalut ja testausympäristöt.

Tulosten tulkinnassa kannattaa käyttää aikajänteitä ja prosenttipisteitä, kuten 95. tai 99. prosenttipisteen viivettä, sekä suhteuttaa mittaustulokset palvelutasosopimuksiin (SLA) ja palvelun suorituskykytavoitteisiin (SLO). Baselinein asettaminen ja trendien seuraaminen ovat tärkeitä.

Rajoitteet ja käytännöt: Mittarit voivat antaa väärän kuvan, jos ne valitaan huolimattomasti tai niitä seurataan ilman kontekstia. On suositeltavaa pitää mittaristo selkeänä, välttää mittarien määrän paisuttamista, normalisoida tulokset eri ympäristöihin ja yhdistää tekniset mittarit käyttäjäkokemuksen laadullisiin arvioihin.