suoritinresurssien

Suoritinresurssit ovat prosessorin käytettävissä olevia laskentaresursseja, joita käyttöjärjestelmä ja sovellukset voivat kohdistaa eri prosesseille ja säikeille. Niihin kuuluu sekä fyysisiä tekijöitä kuten ydinmäärä ja säikeiden lukumäärä että arkkitehtuurin ominaisuudet kuten laskentakyky, L1/L2/L3-välimuistit sekä laskentayksiköt (integer- ja floating-point). Lisäksi suorituskykyyn vaikuttavat muistiväylän leveys ja latenssit sekä ohjauksen aikaviiveet, jotka vaikuttavat siihen, kuinka nopeasti käskyt voidaan suorittaa.

Käytännössä suoritinresurssien jakaminen tapahtuu käyttöjärjestelmän aikatauluttamisen kautta. CPU-ajanjaksot jaetaan prosessien ja säikeiden kesken, ja kontekstinvaihdot syntyvät tarpeen mukaan. Tavoitteita ovat sekä lyhyet vasteajat reaaliaikaisissa järjestelmissä että korkea läpäisykyky yleisissä tehtävissä. Aikataulutukseen vaikuttavat prioriteetit, riippuvuudet sekä synkronointi, ja järjestelmä pyrkii minimoimaan tarpeettomat kontekstinvaihdot.

Pilvi- ja konttoriympäristöissä suoritinresursseja hallitaan usein erilaisten mekanismien avulla: osuudet (shares), kiinteät rajoitteet (quota) sekä varaukset (reservation). Näin voidaan varmistaa kriittisille sovelluksille riittävät suoritinresurssit sekä hallita kokonaiskuormitusta useiden käyttäjien ja palveluiden välillä. Konttien ja virtuaalikoneiden erotellut resurssit mahdollistavat eriytetyn suorituskyvyn ja ennustettavuuden.

Keskeisiä mittareita ovat CPU-käyttöaste, läpäisykyky sekä vasteaika, sekä kontekstinvaihtojen määrä ja välimuistien käytön tehokkuus. Näiden perusteella voidaan optimoida sekä ohjelmisto- että infrastruktuuritasoista suorituskykyä ja resurssien jakamista.