suolaympäristöihin

Suolaympäristöihin viittaa yleisesti alueisiin, joissa suolapitoisuus on korkea. Nämä ympäristöt voivat vaihdella suuresti maantieteellisestä sijainnista ja suolan lähteestä riippuen. Yleisimpiä suolaympäristöjä ovat meret, valtameret ja suolajärvet. Meriveden keskimääräinen suolapitoisuus on noin 35 promillea, mutta tämä voi vaihdella alueellisesti esimerkiksi sadannan, haihtumisen ja makean veden virtausten vaikutuksesta. Suolajärvet, kuten Kuollutmeri ja Suolajärvi Utahissa, ovat usein paljon suolaisempia kuin meret.

Suolaympäristöjä esiintyy myös maalla. Näitä ovat esimerkiksi suolapeltomaat, jotka syntyvät kun merivettä leviää sisämaahan, tai alueet, joissa maaperä on luonnostaan suolapitoista. Tällaisia esiintyy usein kuivilla tai puolikuivilla alueilla, joissa haihtuminen on voimakasta ja sadevesi ei pysty huuhtomaan suolaa pois maaperästä. Myös ihmisen toiminta, kuten kaivostoiminta tai teollisuuden päästöt, voi luoda tai lisätä suolapitoisuutta tietyillä alueilla.

Erityyppiset eliöt ovat sopeutuneet elämään näissä suolaisissa olosuhteissa. Näitä eliöitä kutsutaan halofiileiksi. Ne kykenevät selviytymään korkeasta suolapitoisuudesta erilaisten fysiologisten mekanismien avulla, jotka auttavat niitä tasapainottamaan solujensa vesi- ja suolapitoisuutta ympäristöön nähden. Suolaympäristöillä on merkittävä rooli ekosysteemien toiminnassa ja ne ovat tärkeitä monille eliölajeille.