sukuhistoriaan

Sukuhistoriaan, tai sukututkimus, on tutkimusala, joka keskittyy yksilön ja hänen sukunsa menneisyyden löytämiseen, kuvaamiseen ja varmentamiseen. Tutkimuksen tavoitteena on rekonstruoida esi-isien syntymät, liitot ja jälkeläiset sekä hahmottaa sukuhaaran yhteydet aikajänteellä.

Lähteet ja aineistot: keskeisiä ovat kirkonkirjat (syntymä, vihkiminen, kuolema), rippikirjat sekä muut seurakuntien rekisterit sekä väestö- ja siviilirekisterit. Muita tärkeitä ovat oikeudelliset asiakirjat kuten testamentit sekä muuttoliikkeen ja maanmittauksen rekisterit. Kansallisarkisto sekä paikalliset arkistot tarjoavat pääosin digitoituja tai skannattuja aineistoja. Suomessa sukututkimuksessa korostuvat erityisesti kirkonkirjat, väestörekisterit sekä alueelliset arkistot, joita voi täydentää suomalaisilla sukututkimusyhteisöjen ylläpitämillä tietokannoilla.

Menetelmät: työ alkaa lähdeaineiston kriittisellä arvioinnilla, virheiden ja epävarmuuksien huomioinnilla sekä erilaisten lähteiden yhdistämisellä samaan henkilöhahmoon. Sukupuut ja sukupuun haarautumat rakennetaan vaiheittain. DNA-tutkimus voi täydentää perinteistä lähdeaineistoa auttaen yhdistämään epävarmoja linjoja, mutta tulosten tulkinnassa on huomioitava perintötiedon rajoitukset sekä yksityisyyden suoja.

Kansainvälisesti sukututkimus on sekä harrastus että akateeminen menetelmä, ja Suomessa siihen liittyvät järjestöt kuten Suomen Sukututkimusseura sekä Kansallisarkisto tarjoavat resursseja ja ohjeita.