suhteuttamiseen

Suhteuttaminen on toiminnan tai toiminnan tulosten asettamista suhteeseen referenssiarvon tai toiseen suureeseen siten, että arvoja voidaan verrata tasapuolisesti. Se tarkoittaa usein absoluuttisten mittausten muuntamista suhteiksi, prosenttiosuuksiksi tai indeksiluvuksi, jotta eri mittaukset voidaan esittää samalla mittakaavalla.

Etymologisesti sana muodostuu perusosan suhde sekä verbistä suhteuttaa sekä -ttaminen- nominaalimuodosta. Tarkka käyttöyhteys riippuu tieteenalasta: suhteuttaminen voi tarkoittaa sekä asioiden välisen suhteen määrittämistä että ilmiön normalisointia tai standardisointia.

Käyttökohteita on monia. Tilastot ja data-analytiikka käyttävät suhteuttamista muun muassa normaalisoinnissa ja standardisoinnissa: arvoja muunnetaan referenssiarvoon tai skaalataan suureella, jotta data voidaan vertailla. Taloudessa ja liiketoiminnassa suhteuttamista käytetään muun muassa kustannusten, tulojen tai tuotoksen suhteen suhteuttamiseen baselin arvoon tai aikaväliin, esimerkiksi hinnanindeksien laskennassa. Tiedettä ja lääketutkimusta hyödyntää se, kun mittauksia suhteutetaan kontrolli- tai baseline-arvoihin, jotta ryhmien väliset erot ovat vertailtavissa. Tietojenkäsittelyssä suhteuttaminen on osa datan esikäsittelyä, jossa datasetit muunnetaan vertailukelpoisiksi.

Haittapuolia ovat referenssiarvon valinnan vaikutus tuloksiin sekä se, että normatiivinen muunnos voi piilottaa absoluuttiset magnitudit tai vääristää tulkintaa, jos referenssi on epäedullinen tai valikoitu. Suhteuttaminen on kuitenkin keskeinen keino tehdä vertailut merkityksellisiksi eri datalähteissä.