sublicensointiin

Sublicensointi, tai sublicensointi, tarkoittaa tilannetta, jossa lisenssin haltija myöntää oikeuden käyttää jo saamiaan oikeuksia edelleen kolmannelle osapuolelle. Tämä on yleistä erityisesti immateriaalioikeuksien, kuten tekijänoikeuksien, ohjelmistojen, patenttien ja tavaramerkkien, lisensoinnissa.

Sublicensing ei ole automaattisesti sallittua. Sitä säätelee usein alkuperäistä lisenssisopimusta koskeva ehto tai lisenssinantajan suostumus. Sopimukset voivat rajoittaa sublicensingin laajuutta, maantieteellistä aluetta, kestoa, käyttöoikeuksien laajuutta tai maksuehtoja. Joissakin tapauksissa suostumus on täysin välttämätön, toisissa tapauksissa sublicensointi on sallittu vapaasti tietyin ehroin.

Sopimusketju vaikuttaa oikeuksien käytön laajuuteen ja vastuuasioihin. Alkuperäinen lisenssinantaja pysyy yleensä oikeuksien ylintä hallittavana osapuolena ja voi asettaa ehdot sekä valvoa, että sublicenssin alaisia käyttöjä noudatetaan. Sublicensee on velvollinen noudattamaan alkuperäisen lisenssin ehtoja. Mikäli sublicenssinhaltija rikkoo ehtoja, kyseinen rikkoja voi olla vastuussa sekä lisenssinantajalle että alkuperäiselle oikeudenhaltijalle riippuen sopimuksesta ja sovellettavasta lainsäädännöstä.

Esimerkkejä ovat ohjelmistojen jakelu OEM-tahoille, elokuvien tai musiikin lisensointi kolmansille levittäjille sekä patenttien lisensointi valmistajille, jotka voivat edelleen alihankkia tai myydä tuotteita loppukäyttäjille. Open source -lisenssit voivat toisinaan sallia sublicensingin, mutta nekin määrittävät, miten oikeuksia saa edelleen siirtää kolmannelle osapuolelle.

Sublicensointi on yksi keskeinen keino laajentaa oikeuksien käyttöä säilyttäen valvonta lisenssinantajalle, mutta sen mahdollisuus ja rajoitukset määräytyvät kunkin sopimuksen sekä sovellettavan lain mukaan.