subjunktiivin

Subjunktiivin, eli konjunktiivin, on kieliopillinen moodi, jota käytetään ilmaisemaan epävarmuutta, toivetta, mahdollista tilaa sekä muuta ei-todellista tai riippuvaa todellisuutta. Se esiintyy yleensä riippuvaisissa lauseissa, joissa päälausetta seuraa alistus- tai konjunktiolause. Subjunktiivin muodot ja käyttöjä ovat kielittäin erilaisia, ja monissa kielissä niillä on omat säännönmukaiset aikamuodot, esimerkiksi present- ja imperfectisubjunktiivi.

Kielistä riippuen subjunktiivi liittyy erilaisten ilmeiden taivutuksiin ja käytetään usein tiettyjen verbien, ilmaisujen sekä konjunktioiden jälkeen. Esimerkiksi monissa romaanisissa kielissä subjunktiivi muodostetaan erillisillä taivutusmuodoilla sekä käytetään riippuvaisissa lauseissa ilmaisemaan toivetta, epävarmuutta, epäilystä tai epärealistista tilannetta. Esimerkkejä: spanish: "Espero que vengas" (toivon, että tulet), french: "Il faut que tu viennes" (on välttämätöntä, että sinä tulet), italiankielessä ja portugalin kielessä vastaavat muodot esiintyvät usein jälkikirjoitetuissa toive- tai epäilyslauseissa. Englannissa subjunktiivi on pääosin pienempi ja säilyy lähinnä muodossa be sekä muissa perusmuodoissa esimerkiksi "If I were" -lauseissa.

Suomen kielessä konjunktiivi tai subjunktiivi on pääosin historiallinen tai kielitieteellinen käsite; nykypäivän standardisuomessa ei ole aktiivisesti käytössä erillistä subjunktiivimuotoa, vaan epävarmuus tai toivomus ilmenevät muilla keinoilla, kuten konditionaalin tai modaliteettien sekä alistuslauseiden kautta.

Subjunktiivin käsite esiintyy runsaasti kielitieteellisessä vertailussa ja historiallisen kehityksen tarkastelussa, erityisesti latinankielisissä ja romaanisissa kielissä sekä englannin, saksa- ja ranskan kielissä käytännön kieliyhteydessä.