streamingtekniikoita

Streamingtekniikoita käsittelee multimediaa verkon yli toimitettavien sisältöjen tekninen perusta. Ne mahdollistavat videosisällön ja ääniraidat näytöillä ilman että koko tiedostoa on ladattu paikalle. Tyypillisiä käyttötapoja ovat live-lähetykset ja on-demand -sisällön toisto. Keskeisiä ratkaisuja ovat sekä pakkaus- ja siirtomenetelmät että toiston toteutusta helpottavat soittimet ja sovellukset.

Koodaus ja pakkaus: Enkoodaus (video ja ääni) pienentää tiedoston kokoa ja mahdollistaa monenlaisen laitteiston toiston. Yleisiä videokoodekkeja ovat H.264/AVC, H.265/HEVC, VP9 ja AV1; äänikoodit esimerkiksi AAC ja Opus. Tiedostomuotoina ja konttina käytetään MPEG-TS, MP4, WebM sekä CMAF-ytimeen perustuvia ratkaisuja, jotka tukevat segmentoivaa toimitusta.

Toistoprotokollat ja adaptivinen bittivirta: HTTP-pohjaiset ratkaisut, kuten HLS (Apple) ja DASH (MPEG-DASH), toimivat segmentoimalla mediaa ja tarjoamalla dynaamisen laadun säätöä verkon vaihteluille. Toistoprotokollia voidaan täydentää RTMP- tai WebRTC -ratkaisuilla, jotka voivat olla käytössä lähilähetyksissä tai tarve alhaisen viiveen yhteydessä.

Jakelu ja suojaus: Sisältö toimitetaan yleensä CDN:n (content delivery network) kautta, joka välittää segmentit lähellä käyttäjää. DRM-suojauksia käyttävät ratkaisut kuten Widevine, PlayReady ja FairPlay sekä salaus ovat yleisiä lisävarmistuksia.

Työnkulku: Live-lähetyksessä kuva kaapataan, koodataan, pakataan segmentteihin ja julkaistaan manifestin kautta (esim. m3u8 HLS tai mpd DASH). On-demand-sisältö puolestaan voidaan esikoodata useille bittitasoille ja tallentaa pilvipalveluihin tai omille palvelimilleen, jotta käyttäjä saa sujuvan soittokokemuksen vaihtelevissa verkkoyhteyksissä. Latenssi ja päätelaitteiden tuki vaikuttavat valintoihin, esim. Low-Latency HLS, CMAF-standardi tai WebRTC.