stigmatisoinnin

Stigmatisointi on sosiaalinen prosessi, jossa ihmiset tai ryhmät leimataan, arvotetaan tai marginalisoidaan negatiivisten asenteiden ja stereotypioiden perusteella. Prosessi voi juurtua pelkoon, tietämättömyyteen sekä vallan epätasa-arvoon, ja sen seurauksena kohteena olevat henkilöt voivat menettää mahdollisuuksiaan, oikeuksiaan ja ihmisarvoaan.

Stigmatisointi ilmenee monin tavoin. Julkinen stigma näkyy yhteisöjen ja mediassa käytävissä keskusteluissa; institutionaalinen stigma ilmentyy käytännöissä, palveluissa ja lainsäädännössä; sisäistetty stigma tarkoittaa, että kohde omaksuu negatiiviset uskomukset itsestään. Sillä on tyypillisiä kohteita esimerkiksi mielenterveys- ja päihdeongelmat, vammaisuus, etnisyys, rotu, uskonto, seksuaalinen suunta sekä sukupuoli-identiteetti, olipa kyse työssä, koulutuksessa tai terveydenhuollossa.

Stigmatisoinnilla on useita haittoja: se heikentää terveyttä ja hyvinvointia, estää avun hakemista, lisää stressiä ja sosiaalista eristäytymistä sekä luo taloudellisia ja käytännön esteitä osallistumiselle yhteiskuntaan. Se voi ylläpitää syrjintää ja heikentää toiveita paremmasta tulevaisuudesta.

Vastatoimet korostavat tietoisuutta, koulutusta ja vuorovaikutusta. Selkeät kielikäytännöt, myönteinen, ei-stigmatisaava viestintä sekä ihmiskeskeiset käytännöt voivat vähentää stigmaa. Lainsäädäntö, palveluiden yhdenvertaisuus ja saavutettavuus sekä osallistava päätöksenteko ovat keskeisiä keinoja. Seuranta ja tutkimus auttavat mittaamaan muutosta ja ohjaamaan toimenpiteitä.