sterilointitavat

Sterilointitavat ovat menetelmiä, joilla välineet ja tarvikkeet tehdään täysin viattomiksi elävistä mikro-organismeista sekä itiöistä. Sterilointi on keskeinen osa hygieniaa terveydenhuollossa, laboratoriossa ja teollisuudessa ja sen tavoitteena on pitkäaikainen steriiliys.

Lämpötilaan perustuvat menetelmät: Autoklaavi, eli höyrysterilointi, käyttää korkeaa lämpötilaa ja painetta (yleisesti 121–134°C). Se soveltuu monille metalleille, lasille ja tekstiileille. Kuiva-uunisterilointi käyttää kuumaa ilmaa (noin 160–170°C) pitkiä aikoja ja soveltuu kuumuutta kestäville välineille. Valinta riippuu välineen materiaalista sekä siitä, säilyttääkö pakkauksen eheys.

Kemialliset sterilointimenetelmät: Etyleenoksidi (EO) steriloi lämpöherkät laitteet; prosessi vaatii ilmanvaihtoa ja jäämien poistamista. Muita vaihtoehtoja ovat vetyperoksidi-plasma sekä peratsetaatti-(H2O2) sterilointi; näitä käytetään usein muoville ja kuitumateriaaleille. Kemialliset menetelmät edellyttävät oikeaa kontakti-ajan ja pitoisuuden saavuttamista sekä turvallisuustoimia.

Säteilytyksen perusteella: Gamma- ja elektronikeila-sterilointi ovat tehokkaita ratkaisuja suurille ja pakatuissa tuotteille. Niille on omat hyväksyntänsä ja standardinsa, ja ne voivat vaikuttaa sekä tuotteiden että joidenkin pakkausmateriaalien ominaisuuksiin, minkä vuoksi ennakkotestaus on tärkeää.

Filtrointi: Sterilointisuodatus soveltuu lämpötilaltaan herkille nesteille ja kaasuille; käytetään yleensä 0,22 µm:n kaltaisia suodattimia poistaakseen suuremman osan bakteereista. Filtrointi ei aina poista viruksia tai itiöitä kaikissa tapauksissa.

Laadunvarmistus: Sterilointiprosesseja valvotaan biologisilla indikaattoreilla ja prosessin tilaluvuilla. Kansainväliset standardit, kuten ISO 17665 (höyrysterilointi), ISO 11135 (EO) ja ISO 11137 (säde-sterilointi), ohjaavat käytäntöjä ja sertifiointeja.