stereotyyppisyyteen

Stereotyyppisyyteen viitataan usein ajattelun tai kielen kautta tapahtuvaan yleistämiseen, jossa ihmisryhmän jäsenille annetaan yleisiä piirteitä, ja yksilöllisiä eroja jätetään huomiotta. Prosessi voi olla sekä tietoinen että tiedostamaton ja se rakentuu yleisistä kokemuksista, medioista ja kulttuurisista malleista.

Stereotyyppien muodostuminen pohjautuu kognitiivisiin mekanismeihin kuten skeemoihin ja heuristiikkoihin, joiden tarkoituksena on nopeuttaa tulkintaa ja päätöksentekoa. Sosiokulttuuriset tekijät, kuten perhe, koulutus, työelämä ja media, vahvistavat ja siirtävät näitä yleistyksiä.

Suurin osa stereotyyppien vaikutuksista on haitallisia: ne ohjaavat arviointia ja kohtelua kohti yksittäisiä ryhmiä, voivat johtaa ennakkoluuloihin, syrjintään ja epätasa-arvoon. Samat stereotypiat voivat olla sekä negatiivisia että "myönteisiä" mutta silti rajoittavia ja virheellisiä; ne estävät tunnistamasta yksilöllisiä ominaisuuksia ja voivat ylläpitää valtarakenteita.

Vastatoimia ovat tietoisuus omista ennakkoluuloista ja niiden vaikutuksista, monipuolinen ja epäjatkuva kuvatun tiedon kerääminen, kriittinen medialukutaito, sekä kontaktihypoteesin kaltaiset lähestymistavat, jotka edistävät suoraa vuorovaikutusta erilaisten ryhmien kanssa. Tutkimus stereotyyppisyyteen korostaa sekä kognitive että yhteiskunnallisia ulottuvuuksia; käytännön sovelluksissa puolestaan pyritään vähentämään haitallisia vaikutuksia koulutuksessa, työpaikoilla sekä mediakulttuurissa.