stenttauksia

Stenttauksia tarkoittaa lääketieteellistä toimenpidettä, jossa ahtaantuneen tai tukkeutuneen verisuonen avaamiseksi asennetaan stentti. Yleisin kohde on sepelvaltimoiden tukos tai ahtauma, mutta toimenpide tehdään myös muissa verisuonissa, kuten alaraajojen, kaulavaltimoiden tai munuaisten verisuonissa.

Toimenpide suoritetaan yleensä endovaskulaarisesti angioplastian yhteydessä. Katetri, jonka kärkeen on kiinnitetty paineistettava stentti, viedään kohteeseen poven kautta tai ranteesta. Ballonin täyttö laajentaa stentin seinämää vasten verisuonen sisäkalvoa, ja balloonisi suljetaan ennen katetrin poistamista. Stentin tehtävä on pitää verisuonen aukko pysyvästi avoinna. Joissakin stenteissä on lääkeaineita (lääke-elävi/stentit, drug-eluting stents) vähentämään uusintaiskemiä ja stentin angioplastian jälkeistä ahtaumaa.

Stenttejä on useita tyyppejä. Metalliset itse laajenevat ja pallokalvolla laajenevat stentit ovat yleisiä, ja lisäksi käytetään lääke-eläviä (DES) sekä bioresorboituvia malleja. Lääke-eläville stenteille kuuluu yleensä pidempi antiaggregaatiohoito.

Indikaatiot ja tavoitteet vaihtelevat: oireileva sepelvaltimotauti, akuutti sydäninfarkti, perifäärinen valtimotukos, sekä pää- ja nielun verisuonten hoito tietyissä tapauksissa. Riskit sisältävät verenvuotoa, infektioita, verisuonivaurioita, stentin epästandaarisuutta ja mahdollisen re-stenoosin. Pitkäaikainen hoito voi edellyttää antitromboottista lääkitystä; kesto riippuu stentin tyypistä ja potilaan tilasta. Stenttauksia on parannettu merkittävästi vuodesta toiseen, ja ne ovat nykyisin yleinen osa sydän- ja verisuonikirurgiaa.