steleä

Steleä on ylös asetettu kivinen tai puinen laatta, joka toimii muistomerkkinä, rajamerkkinä tai yleisen tai uskonnollisen ilmoituksen välineenä. Stele voi olla yksittäinen laatta tai useammista osista koostuva kokonaisuus, ja sen pinnalla on usein tekstiä, kuvitusta tai reliefiä. Etymologisesti sana juontuu kreikan sanasta stēlē, joka tarkoittaa kivipylvästä tai hautamuistoa.

Steleitä valmistettiin ja käytettiin monin tavoin. Yleisimmät materiaalit ovat kivi ja puu, usein graniitti, kalkkikivi, basaltti tai marmori, mutta myös metallit ja savea on käytetty. Steleillä voidaan ilmaista legitiimiä oikeutta, julkisia määräyksiä, klaanien tai hallitsijoiden kunniamainintoja sekä vainajia ja rituaaleja. Tekstiä voidaan esittää kirjoitettuna, jyrkästi kohokuvituksella tai kevyempänä relieffinä. Kansainvälisesti niillä on ollut sekä muistutus- että juridinen tehtävä: ne tallentavat tapahtumia, maat, sopimukset ja rajat.

Historiallisesti stelen kaltaiset muistomerkit ovat keskeisiä lähteitä muinaisten yhteiskuntien elämän ymmärtämisessä. Tunnettuja esimerkkejä ovat Mesopotamian Hammurabin lain-stele, joka tallensi säännöstön, sekä Etiä Rosetta Stone, joka mahdollisti hieroglyfien tulkitsemisen. Myös kreikkalaiset sekä roomalaiset käyttivät steleitä kunniaksi, määräyksiksi ja muistoksi. Suomessa ja Skandinaviassa runomaiset kivimuistomerkit sekä rajamerkit muistuttavat steleiden perusajattelusta: kiveen tallennettu tieto voi kestää vuosisatoja.