ssDNAvirukset

ssDNA-virukset ovat DNA-viruksia, joiden genomi koostuu yhdestä yksijuosteisesta DNA:sta. Genomit voivat olla lineaarisia (esim. Parvoviridae) tai kiertymäisiä (Circoviridae, Nanoviridae ja Geminiviridae). Baltimorein luokituksessa ne kuuluvat luokkaan II (ssDNA-virukset). Useimmat ovat pienikokoisia ja kapsidinsa ovat yleisesti ei-ympäröityjä; joillakin kasvi-ryhmillä partikellirakenne voi olla erityinen, esimerkiksi twinned-paketoituneissa geminiviruksissa.

Replikaatio alkaa isäntäsolussa: ssDNA muunnetaan dsDNA:ksi isäntäsolun DNA-polymeraasien avulla, jolloin molekyyli toimii sekä transkriptio- että replikaatiomallina. Lineaariset ssDNA-virukset kuten Parvoviridae käyttävät hairpin-rakenteita replikaation aloittamiseen, kun taas kiertävät virukset (Circoviridae, Nanoviridae, Geminiviridae) yleisesti toteuttavat rolling-circle -replikaatiota, jonka tuloksena muodostuu uutta genominäytettä.

Kapsidit ovat tavallisesti pienikokoisia ja ei-ympäröityjä, usein icosahedraalikapsideja. Koko vaihtelee noin 18–30 nanometriä. Erityisesti Geminiviridae voi muodostaa kaksiosaisia, toisiinsa liittyneita partikkeleita (twinned particles).

Esimerkkejä ja isäntäkohteita: Parvoviridae sisältää ihmisparvovirus B19:n sekä eläinviruksia kuten canine parvovirus; adeno-assosioitu virus (AAV) kuuluu dependoparvoviruksiin ja on keskeinen geneettisessä terapiassa. Circoviridae löytyy sekä sioista että linnuista (esim. PCV2). Geminiviridae ja Nanoviridae ovat kasvi-ssDNA-viruksia, joiden infektiot voivat aiheuttaa taloudellisia vahinkoja.

ssDNA-virukset tarjoavat sekä perustutkimukselle että bioteknologiaan mielenkiintoisia kohteita: esimerkiksi AAV:n käytöt geneettisessä terapiassa osoittavat kliinistä potentiaalia, ja kasvi- sekä eläinpatogeenien tutkimus auttaa ymmärtämään epidemiologiaa ja ehkäisyä.