spinnikalastuksille

Spinnikalastus on kalastusmuoto, jossa käytetään spinnireelliä ja kevyttä tai keskivahvaa heittosauvaa sekä keinotekoisia vieheitä. Menetelmää harrastetaan sekä makeassa vedessä että rannikkovesissä, ja sitä arvostetaan sen monipuolisuuden, helpon oppimisen sekä laajan viehevalikoiman vuoksi.

Välineistö koostuu kolmesta pääosasta: onki ja kela, siima sekä vieheet. Tyypillinen varustus sisältää noin 1,8–2,4 metrin pitkän kevyen–keskivahvan spinnisauvan, spinnirellin ja siiman (monofiili, fluorokarboni tai braidi) noin 0,12–0,25 mm paksuudelta. Vieheet kattavat spinnereitä, lusikoita, jerkbait-tyylisiä pehmeämuovisia vieheitä sekä minnow- tai crankbait -mallit. Lisävarusteisiin kuuluvat esimerkiksi pihdit koukkujen käsittelyyn, mittanauha kalojen punnitsemiseen sekä säilytys- ja kuljetusratkaisut.

Perusmenetelmä on heitto ja palautus. Kalastaja voi säätää vavan liikettä, palautuksen nopeutta sekä taukoja löytääkseen parhaan houkuttelun. Eri tilanteissa toimivat sekä tasaiset palautukset että lyhyet nykäykset ja pysähdykset. Oikeaan rytmiin vaikuttavat veden lämpötila, syvyys ja pohjan koostumus.

Saaliiksi spinnikalastuksessa yleisimpiä lajeja ovat ahven (Perca fluviatilis), hauki (Esox lucius) ja kuha (Sander lucioperca). Joissain vesistöissä tavoitellaan myös taimenta tai harjuksesta.

Kalastuslainsäädäntö sekä vesialueen omistus- ja hallintokäytännöt vaihtelevat maittain ja vesialueittain. Usein tarvitaan kalastuslupa tai viehekalastuslupa, ja on noudatettava rauhoitus- ja kiintiömääräyksiä sekä kestävän kalastonhoidon suosituksia, kuten kalojen vapauttamista tarvittaessa.