spastisuuksissa

Spastisuuksissa viittaa tilanteeseen, jossa spastisuus on havaittavissa useammassa lihasryhmässä tai koko kehon alueella. Spastisuus on motorisen hermoston vaurion seuraus, jossa aivojen ja selkäytimen ylämoottorisuojan säätely on häiriintynyt. Sitä esiintyy monien sairauksien yhteydessä ja voi olla paikallista (fokaalista) tai yleistä.

Yleisimmät syyt spastisuudelle ovat aivohalvaus, aivovamma, aivoperäiset tilat kuten perinataalinen ongelma, aivosairaudet, kuten multippeliskleroosi, sekä selkäytimen tai aivorunon vauriot. Spastisuus voi ilmetä muotoutuneina asentoina, jäykkyytenä, spastisina nykäyksinä ja kivuliaisena liikelaajuuden rajoittumisena. Pitkällä aikavälillä se voi johtaa sopimuksiin ( kontraktuurit) ja epäonnistuneeseen liikkumiseen sekä lisääntynyneeseen kipuun.

Diagnoosi perustuu kliiniseen tutkimukseen ja potilaan sairaushistoriaan. Arviointiin käytetään usein spastisuuden mittausasteikkoja, kuten Modified Ashworth Scale. Kaikkia spastisuuksia ei tarvitse erikseen kuvantaa, mutta taustalla oleva sairaus ja toimintakyvyn rajoitteet kartoitetaan.

Hoito tähtää spastisuuden vähentämiseen, toimintakyvyn parantamiseen ja kivun lievittämiseen. Ei-farmakologiset keinot kuten fysioterapia, venyttely, oikea asento, tukilaitteet ja tekniset apuvälineet ovat keskeisiä. Lääkkeinä käytetään suun kautta baclofenia, tizanidiinia, diazepamia ja dantrolenia sekä botuliinitoksiini-injektioita paikalliseen spastisuuteen. Keskushermostoon vaikuttava hoito voidaan edetä intratekaaliseen baclofenihoitoon pienellä pumppujärjestelmällä. Leikkaushoidot voivat sisältää jänteen pidentämistä ja muita ortopedisiä toimenpiteitä, kun spastisuus aiheuttaa merkittäviä rakenteellisia ongelmia.

Prognosissa huomioidaan sairauden luonne ja hoitovaste; spastisuus on usein krooninen tila, mutta hoito voi huomattavasti parantaa toimintakykyä ja elämänlaatua.