sotarikoksia

Sotarikokset ovat vakavia rikoksia, jotka rikkovat kansainvälisen humanitaarisen oikeuden määräyksiä aseellisissa konflikteissa. Niihin kuuluvat tavallisesti tarkoituksellinen tappaminen, kidutus ja muu julma kohtelu, panttivankien ottaminen, siviilien ja siviilikohteiden systemaattinen vahingoittaminen sekä hyökkäykset, jotka kohdistuvat siviileihin tai siviilikohteisiin. Sotarikoksiin on usein liitetty seksuaalinen väkivalta, pakkotyö sekä muut ihmisarvon suojeluun liittyvät rikokset.

Kansainvälinen oikeus määrittelee sotarikokset Geneven yleissopimuksissa ja niiden lisäsopimuksissa sekä laajasti roomalaisen peruskirjan puitteissa, joka luo Kansainvälisen rikosoikeuden tuomioistuimen (ICC) sekä muita kansainvälisiä ja kansallisia mekanismeja rikosten tutkinnan ja syyttämisen perustaksi. Teko, joka täyttää sotarikoksen kriteerit, voidaan saattaa syytteeseen ICC:n tai muiden tuomioistuinten kautta sekä joissakin tapauksissa kansallisissa oikeusjärjestelmissä sovellettavien säädösten nojalla.

Käytännössä sotarikokset voidaan panna syytteeseen kansainvälisissä tribunaleissa—esimerkiksi Nürnbergin, ICTY:n ja ICTR:n kaltaisissa tribunalteissa—sekä nykyisin ICC:n kautta. Lisäksi joissakin tapauksissa vastaajat voivat tulla vastuuseen kansallisissa oikeuslaitoksissa sovellettavien säädösten perusteella. Komento- ja vastuuperiaate mahdollistaa juhtohenkilöiden sekä heidän alaisensa toiminnan vastuullistamisen.

Sotarikokset ovat keskeinen osa kansainvälistä rikosoikeutta, ja niiden tutkinta sekä uhreille oikeuden ja korvauksen varmistaminen jatkuu sekä konfliktien aikana että niiden jälkeen.