Sotarikokset

Sotarikokset ovat aseellisen konfliktin aikana tapahtuvia vakavia rikkomuksia kansainvälisessä humanitaarisessa oikeudessa. Niihin kuuluvat muun muassa tahallinen siviilien tai suojeltujen henkilöiden tappaminen, kidutus, panttivankien ottaminen, siviilien pakkosiirtäminen vastoin oikeutta, laittomat hyökkäykset siviilikohteisiin kuten sairaaloihin, kouluihin tai kulttuuriperintöä loukkaaviin paikkoihin, siviilien nälänpitämisen käyttämistä sodan keinona, raiskaus ja muut vakavat seksuaalirikokset sekä ryöstöt ja muut sotarikokset. Myös lasten rekrytointi tai niiden käyttöönotto taistelijoiksi on kiellettyä.

Lakisääteinen kehys koostuu Geneven yleissopimuksista ja niiden lisäprotokollista sekä Rooman perussäännöstöstä, jolla perustetaan Kansainvälinen rikostuomioistuin (ICC). Sotarikokset voivat olla tutkittavissa sekä kansainvälisinä rikoksina että kansallisessa lainsäädäntöön nojautuen, esimerkiksi universalisaation periaatteiden perusteella. Historiallisesti keskeisiä kehityskulkuja ovat Nürnbergin ja Tokion sotarikostuomioistuimet sekä myöhemmin ICTY ja ICTR. Nykyisin ICC vastaa yksilöiden syyttämisestä sotarikoksista; lisäksi kansallisilla oikeuslaitoksilla on mahdollisuus tuomita näistä rikoksista omissa oikeusjärjestelmissään.

Prosessi edellyttää riittäviä todisteita ja oikeellisia elementtejä, kuten tarkoitus, kontrolli ja rikoksen tekeminen sodankäynnin sääntöjen perusteella. Uhrien oikeudet, todistajien suojelu ja korvaukset korostuvat oikeudenmukaisessa oikeudenkäynnissä. Haasteina ovat konfliktitilanteet, pääsy todistusaineistoon sekä poliittiset esteet, jotka voivat vaikeuttaa vastuuseen saattamista.