sosiaalisuuden

Sosiaalisuuden käsite kuvaa yksilön kykyä ja halukkuutta olla vuorovaikutuksessa toisten kanssa sekä taitoa muodostaa, ylläpitää ja syventää ihmissuhteita. Se voi viitata sekä persoonalliseen ominaisuuteen että sosiaalisten taitojen kokonaisuuteen, ja se ilmenee erilaisina käyttäytymisenä kuten viestintänä, yhteistyönä ja empatian ilmaisuna.

Keskeisiä ulottuvuuksia ovat vuorovaikutustaidot (kuunteleminen, selkeä viestintä, tilannetaju), sosiaalinen motivaatio ja kyky toimia ryhmässä. Yksilölliset erot sosiaalisuudessa näkyvät muun muassa ekstraversiossa, sosiaalisessa kyvyssä sekä tilanteisiin sopeutumisessa. Sosiaalisuus kehittyy varhaislapsuudessa kiintymyssuhteiden, perheen ja oppimisympäristöjen kautta, ja siihen vaikuttavat sekä biologiset että kulttuurilliset tekijät.

Mittaaminen ja arviointi perustuvat usein persoonallisuustesteihin sekä erityisiin sosiaalisten taitojen ja vuorovaikutuksen arviointikriteereihin. Käytännössä sosiaalisuutta tarkastellaan työ- ja kouluyhteisöissä, vapaa-ajalla sekä osallisuuden ja hyvinvoinnin yhteydessä. Kulttuuriset erot muokkaavat, miten sosiaalisuus ilmenee ja mitä pidetään sopivana vuorovaikutuksena.

Sosiaalisuutta voidaan kehittää koulutuksella, sosiaalisten taitojen harjoittelulla, ryhmätoiminnalla sekä ympäristön inklusiivisuudella. Se nähdään usein keskeisenä tekijänä ihmisen sopeutumisessa yhteisöön ja yleiseen hyvinvointiin, mutta samalla se on monitahoinen, tilannesidonnainen ja kulttuurisidonnainen ilmiö.