solukerroksiin

Solukerroksiin on histologiassa käytetty termi, jolla tarkoitetaan kudosten solujen järjestäytymistä kerroksittain. Termi viittaa solukerrosten rakenteelliseen organisaatioon, joka on keskeinen erityisesti epiteelissä. Kerroksellisuus vaihtelee kudostyypin mukaan: yksikerroksinen epiteeli muodostaa yhden solukerroksen, kun taas kerrostunut epiteeli koostuu kahdesta tai useammasta kerroksesta. Epiteelien kerrokset määräytyvät tehtävän mukaan: yksikerroksinen epiteeli usein mahdollistaa tehokkaan imeytymisen ja aineiden siirron, kun taas kerrostunut epiteeli antaa pitkäkestoisen suojan.

Iho on klassinen esimerkki solukerroksiin, jossa on keratinisoitunut kerrostunut epiteeli. Toisaalta limakalvojen ja erilaisten sisäelinten peitteiden epiteeli voi olla yksikerroksista tai kerrostunutta riippuen kudostyypistä; esimerkiksi iho on kerrostunut keratinisoitunut epiteeli, kun taas ohutsuolen peite on pääasiassa yksikerroksinen.

Solukerroksiin liittyy lisäksi erilaisia solutyyppejä sekä erittyviä ja tiivistäviä solutyyppejä. Kehityksellisesti solukerrosten muodostuminen seuraa kehityksen ja plastisten prosessien tuloksia. Patologiassa solukerrosten muutoksia tutkitaan diagnoosin tukena; hyperplasia tarkoittaa kerrosten määrän lisääntymistä, dysplasia epiteelin rakenteellista epämuodostumaa ja metaplasia solukerroksen tyypin muutosta.

Tutkimuksessa solukerroksia arvioidaan histologisilla värjäyksillä ja mikroskopialla, ja niillä on keskeinen rooli kudosten rakenteen sekä sairaustilojen ymmärtämisessä.