skalaarimagnetometrejä

Skalaarimagnetometrit ovat geofysikaalisia mittauslaitteita, joita käytetään maan magneettikentän voimakkuuden mittaamiseen. Ne mittaavat magneettikentän kokonaisvoimakkuutta, eli sen skalaariarvoa, eivätkä sen suuntaa. Tämä tekee niistä yksinkertaisempia ja usein edullisempia kuin vektorimagnetometrit, jotka mittaavat kentän eri komponentteja.

Yleisimpiä skalaarimagnetometrien tyyppejä ovat protoniprecessiomagnetometrit ja optiset tai atomimagnetometrit, kuten rubidium- tai cesium-magnetometrit. Protoniprecessiomagnetometrit perustuvat protonien magneettisten ominaisuuksien hyödyntämiseen. Kun protonit upotetaan nestemäiseen tai kiinteään aineeseen ja altistetaan ulkoiselle magneettikentälle ja radiotaajuussignaalille, ne alkavat prekessioida eli pyöriä tietyllä taajuudella. Tämä taajuus on suoraan verrannollinen ulkoisen magneettikentän voimakkuuteen. Optiset magnetometrit puolestaan käyttävät atomien energiatasojen herkkyyttä magneettikentälle.

Skalaarimagnetometrejä käytetään laajasti monilla aloilla. Geologiassa niitä hyödynnetään mineraaliesiintymien, kuten rautamalmien, etsimiseen ja kartoittamiseen, sillä nämä esiintymät muuttavat maan luonnollista magneettikenttää. Ne ovat tärkeitä myös arkeologiassa, missä niillä voidaan havaita maahan haudattuja rakenteita ja esineitä. Ilmakuvauksen ja satelliittimittausten yhteydessä skalaarimagnetometrejä käytetään laajojen alueiden magneettisten anomalioiden kartoittamiseen. Myös merentutkimuksessa ja esimerkiksi vedenalaisten putkistojen paikantamisessa niitä voidaan käyttää. Mittaus on yleensä nopeaa ja tarkkaa, ja laitteet ovat usein kannettavia.