sivunumerointeja

Sivunumerointi, tai sivunumerointeja, on prosessi, jossa asiakirjan jokaiselle sivulle määritetään numero. Numeroiminen auttaa lukijaa hahmottamaan sivujen järjestyksen, viittaamaan sisältöön sekä yleisesti parantamaan luettavuutta sekä painetussa että digitaalisessa muodossa. Sivunumerointi voidaan toteuttaa yhdessä otsake- tai alatunnisteen kanssa, ja se voidaan sovittaa erilaisiin julkaisutyyppeihin.

Yleisiä muotoja ovat arabialaiset numerot (1, 2, 3) sekä roomalaiset numerot (i, ii, iii). Joissakin julkaisuissa on erillinen aloitus: etusivuille tai esipuheeseen käytetään usein erilaista numerointia kuin varsinaisen tekstin sivuilla, jolloin front matter saa yleensä omat numerointinsa. Numeroita voidaan jakaa osioittain uudelleen, jolloin uudelle osiolle aloitetaan uusi numerointi, tai säilyttää jatkuvana koko dokumentin ajan.

Paikka ja muotoilu: sivunumerointi sijoitetaan tavallisesti otsikko- tai alatunnisteeseen. Yleisimmät vaihtoehdot ovat keskitetty numero sivun alareunassa, tai numeron oikealla tai vasemmalla reunalla. Parillisten ja parittomien sivujen erottelu on yleistä kaksipuolisessa tulostuksessa, jolloin ulkoasut voivat kiertää vasemmalle ja oikealle. Lisäksi voi valita erilaisia numerointityylejä, fontteja ja koon.

Tekninen toteutus: nykyaikaisissa tekstinkäsittelyohjelmissa kuten Word, Google Docs ja LaTeX sivunumerointi määritellään yleensä erillisen sivunumerointivaiheen kautta. Erilliset osiot voivat käyttää omia numerointityyppejään ja aloittaa uudelta sivulta. Hyvä käytäntö on varmistaa, että etusivut, sisällysluettelo ja mahdolliset esipuheet eivät sekoitu päänumerointiin.