sisävuorauksen

Sisävuoraus on rakennustekniikassa käytetty menetelmä, jolla luodaan tiiviitä ja kestäviä liitoksia betonirakenteiden sisäpuolelle. Menetelmä on erityisen yleinen betoniterästen, putkistojen ja muiden sisäisten rakenteiden kiinnittämisessä. Sisävuoraus perustuu betonin pinnalle levitettävään, karkaistuvaan massaan, joka sitoutuu rakenteeseen kemiallisesti tai mekaanisesti.

Sisävuorauksen tavoitteena on parantaa rakenteen kestävyyttä, tiiviyttä ja korroosionkestoa. Menetelmä soveltuu erityisesti kosteissa tai aggressiivisissa ympäristöissä, kuten vesijohtojen, viemärien tai maanalaisissa tunneleissa. Vuorausta voidaan valmistaa eri materiaaleista, kuten epoksihartsista, polyuretaanista tai sementtiin perustuvista seoksista, riippuen käytön edellytyksistä.

Sisävuorauksen soveltaminen edellyttää huolellista valmistelua, kuten pinnan puhdistamista ja kuivattamista. Vuoraus levitetään yleensä ruiskuttamalla tai harjauksella, minkä jälkeen se karkaisee muodostaen tiukan kalvon. Menetelmän etuna on se, että se voi korjata vanhoja rakenteita ilman suurta purkutyötä, ja se vähentää vuotoja sekä parantaa rakenteen elinkaarta.

Sisävuorauksen soveltuvuus ja tehokkuus riippuvat monista tekijöistä, kuten materiaalin valinnasta, pinnan valmistelusta ja ympäristöolosuhteista. Menetelmää käytetään laajalti myös korjaus- ja kunnostustöissä, joissa halutaan säilyttää rakenteen alkuperäinen rakenne ja ulkomuoto.