sisälämpötila

Sisälämpötila tarkoittaa rakennuksen sisätilojen ilman lämpötilaa, yleensä mitattuna yhdessä huoneessa tai tilan osassa tavanomaisessa asuin- tai työympäristössä. Lämpötila riippuu ulkoilman lämpötilasta, rakennuksen eristyksestä, ilmanvaihdosta, auringonpaisteesta sekä ihmis- ja laitekäytöstä. Lämpötilan mittaukseen käytetään yleensä sensorit, jotka sijaitsevat noin 1,0–1,5 metrin korkeudella lattiasta, poissa suoran auringonvalon ja vetoilman vaikutuksesta.

Käytännön mukavuuslämpötilat vaihtelevat tilan käyttötarkoituksen mukaan. Olohuoneissa suositellaan noin 20–22 °C, makuuhuoneissa hieman matalampaa, noin 16–19 °C, ja toimistoissa noin 21–23 °C. Nämä arvot voivat kuitenkin vaihdella yksilöllisten mieltymysten sekä kosteuden ja ilmanvaihdon tasapainon mukaan. Sisälämpötilan lisäksi on tärkeää huomioida ilmankierron ja lämmönlähteiden vaikutus tilan tuntumaan.

Lämmitys- ja jäähdytysjärjestelmät sekä säätöpolitiikat vaikuttavat suuresti sisälämpötilaan. Säädettävät termostaatit, jakelutilojen zonointi ja yöaikaiset asetukset voivat parantaa sekä mukavuutta että energiatehokkuutta. Sähkölaitteet ja ihmiset tuottavat lisälämpöä, mikä voi nostaa sisälämpötilaa lyhytaikaisesti, jos ilmanvaihto ei vastaa.

Käytännön hallinta perustuu mittaamiseen ja säätöihin. Kansainvälisissä standardeissa, kuten ASHRAE 55 ja EN 16798-1, käsitellään lämpötilan, kosteuden ja ilmanvaihdon yhteensopivuutta sekä ihmisen thermostaattista mukavuutta. Sisälämpötilan tavoitetila pyritään pitämään mukavana samalla kun energiankulutusta pyritään minimoimaan.