sinkkiyhdisteitä

Sinkkiyhdisteet ovat yhdisteitä, joissa sinkkiatomi on sitoutuneena atomien tai molekyylien rakenteeseen. Sinkki esiintyy yleisimmin +2-oksidaatiossa, ja sinkkiyhdisteet ovat siten yleensä ionisia tai osittain kovalenttisia. Niiden kemialliset ominaisuudet vaihtelevat suuresti riippuen yhdisteen rakenteesta ja koordinaatiokohdista.

Yleisimmät epäorgaaniset sinkkiyhdisteet ovat ZnO, ZnS, ZnCl2, ZnSO4 ja ZnCO3. ZnO on amphoterinen aine, jolla on sekä happo- että emäksisiä ominaisuuksia ja jolla on laaja käyttöalue. ZnS ja ZnS:Mn ovat tunnettuja fosforisoivista ominaisuuksistaan. ZnCl2 on tunnettu koordinaatio- ja liuottuvuuksistaan, kun taas ZnSO4 ja ZnCO3 ovat eri liukoisuus- ja haponvastustavia ominaisuuksia. Zn(OH)2 liittyy usein sinkin hydroksidi-kiertojen kautta. Organisissa yhteyksissä sinkki voi muodostaa organosinkkiyhdisteitä, kuten Zn(C2H5)2 eli dietyzinkki, jota käytetään orgaanisissa synteeseissä reagenssina ja katalyyttinä. Organosinkkiset yhdisteet ovat yleensä herkästi reagoivia ja ovat tärkeitä erityisesti negishi-tyyppisissä kytkennöissä.

Käyttökohteita ovat muun muassa valkoinen pigmentti ZnO:na, jossa se on tärkeä ainesosa maaleissa ja kosmetiikassa; galvanointi ja metallituotannossa sinkkisuojana; sekä katalyyttiset ja muiden orgaanisten reaktioiden välituotteina. Sinkkiyhdisteitä esiintyy luonnossa mineraaleina (esim. sinkkiblendi ZnS ja smithsoniitti ZnCO3) ja niitä valmistetaan teollisesti sinkkimineraaleista.

Turvallisuus ja ympäristö: useimmat sinkkiyhdisteet ovat vähemmän toksisia kuin monet raskasmetallit, mutta suurina pitoisuuksina voivat aiheuttaa ärsytystä tai ravitsemuksellisia vaikutuksia. Toimenpiteet noudattavat standardeja käsittely- ja hävittämissäädöksiä.

Muuta: sinkkimalmit sekä teolliset tuottajat määrittävät merkittävästi sinkkiyhdisteiden saatavuutta ja soveltuvuutta erilaisiin käyttötarkoituksiin.