simulointityypeistä

Simulointityypit viittaavat erilaisiin tapoihin mallintaa ja analysoida järjestelmän käyttäytymistä tietokoneella. Valittava simulointityyppi riippuu tarkasteltavasta ongelmasta ja halutuista tuloksista. Diskreetit tapahtumasimulaatiot (DES) mallintavat järjestelmiä, joissa tilanmuutokset tapahtuvat diskreetteinä tapahtumina ajan kuluessa. Tämä on yleistä prosessienhallinnassa, logistiikassa ja tietoliikenneverkoissa, missä seurataan yksittäisten kohteiden tai viestien kulkua. Yksinkertaisissa DES-malleissa tapahtumat ajoitetaan etukäteen ja suoritetaan aikajärjestyksessä. Monimutkaisemmissa malleissa tapahtumat voivat riippua järjestelmän tilasta.

Kontinuumisimulaatiot puolestaan kuvaavat järjestelmiä, jotka muuttuvat jatkuvasti ajan suhteen. Nämä mallit perustuvat usein differentiaaliyhtälöihin ja ovat tyypillisiä fysiikan, kemian ja insinööritieteiden sovelluksissa, kuten sähköisten piirien tai mekaanisten rakenteiden analysoinnissa. Tässä tapauksessa järjestelmän tilaa lasketaan tietyin aikavälein numeerisia integrointimenetelmiä käyttäen. Agenttipohjainen mallintaminen (ABM) keskittyy yksittäisten agenttien, kuten ihmisten, eläinten tai organisaatioiden, käyttäytymisen ja vuorovaikutuksen mallintamiseen. ABM:ssä kukin agentti toimii itsenäisesti omien sääntöjensä mukaisesti, ja koko järjestelmän emergentti käyttäytyminen syntyy näiden paikallisten vuorovaikutusten tuloksena. Tämä lähestymistapa soveltuu sosiaalisten ilmiöiden, ekosysteemien ja markkinoiden dynamiikan tutkimiseen. Lisäksi on olemassa hybridimalleja, jotka yhdistävät eri simulointityyppien piirteitä monimutkaisten järjestelmien kattavampaan mallintamiseen.