Simulointityypit

Simulointityypit viittaa erilaisiin menetelmiin, joita käytetään todellisten tai teoreettisten järjestelmien käyttäytymisen mallintamiseen ja analysointiin ajan mittaan. Valittava simulointityyppi riippuu järjestelmän luonteesta, tutkittavasta ilmiöstä ja halutuista tuloksista. Yleisin erottelu tehdään diskreetin ja jatkuvan simuloinnin välillä.

Diskreetti simulointi käsittelee järjestelmiä, joiden tila muuttuu vain tietyissä erillisissä ajan hetkissä tai tapahtumien seurauksena. Nämä tapahtumat voivat olla esimerkiksi jonoon saapuminen, koneen vioittuminen tai asiakkaan poistuminen. Diskreettien tapahtumasimulaatioiden avulla analysoidaan tyypillisesti jonoja, logistiikkaa ja tuotantoprosesseja, joissa yksittäisten tapahtumien ajoituksella on merkitystä.

Jatkuva simulointi mallintaa järjestelmiä, joiden tila muuttuu jatkuvasti ajan funktiona. Näitä käytetään usein fysiikan, kemian, biologian ja insinööritieteiden kaltaisilla aloilla, joissa tutkittavat muuttujat, kuten lämpötila, paine tai nopeus, voivat saada mitä tahansa arvoja tietyllä välillä. Differentialiyhtälöitä käytetään usein kuvaamaan jatkuvien järjestelmien dynamiikkaa.

Lisäksi voidaan tunnistaa muita simulointityyppejä. Stokastinen simulointi sisältää satunnaisuutta mallin toimintaan, mikä mahdollistaa epävarmuuden ja vaihtelevuuden huomioimisen. Deterministinen simulointi puolestaan toimii ilman satunnaisuutta, ja sama syöte tuottaa aina saman tuloksen. Agenttipohjainen mallinnus on toinen lähestymistapa, jossa yksittäisten agenttien (esim. ihmisten tai organisaatioiden) käyttäytymistä ja vuorovaikutusta mallinnetaan, ja kokonaisjärjestelmän käyttäytyminen syntyy näiden paikallisten vuorovaikutusten tuloksena.