siloaminen

Siloaminen on organisaatiossa tapahtuva ilmiö, jossa osastot, tiimit tai järjestelmät toimivat omissa suljetuissa kehyksissään ilman riittävää tiedonjakamista. Tämä johtaa erilaisten tietojen ja prosessien pirstoutumiseen, mikä heikentää koko organisaation reagointikykyä ja päätöksentekoa. Siloituminen voidaan nähdä sekä inhimillisen yhteistyön että teknisen infrastruktuurin tasolla. Tyypillisesti se ilmenee kolmella tasolla: tiedon tallennus ja jakaminen (data), toiminnallinen eriytyminen sekä tekninen arkkitehtuuri, josta johtuu erilliset järjestelmät ja sovellukset.

Syyt yleisimpiä ovat hajautettu organisaatiorakenne, erilaiset mittarit ja palkkiojärjestelmät sekä johtamiskulttuuri, jossa tiimit tavoittelevat omia etujaan. Tekniset syyt voivat olla erillisten järjestelmien järkevyys ja integraatioiden puute sekä tietoturva- ja yksityisyysvaatimukset, jotka estävät tiedon jakamisen.

Vaikutukset: tiedonkulun hidastuminen, päätösten viivästyminen, päällekkäiset toiminnot ja resurssien tehottomuus. Liiketoiminnan kokonaiskuva voi heikentyä eikä asiakkaiden tarpeisiin vastata yhtä tehokkaasti. Sidosryhmien väliset suhteet ja organisaation joustavuus kärsivät.

Rajoitus ja lieventäminen: Siloamisen vähentämiseksi voidaan edistää yhteisiä tavoitteita, johtajuutta ja kulttuurimuutosta sekä luoda yhteinen tieto- ja palvelualusta, joka yhdistää järjestelmät ja tietoerät. Vuoropuhelu sidosryhmien välillä, matriisiorganisaation mallit sekä tiedon omistajuuden ja hallinnan selkeyttäminen auttavat. Tärkeää on varmistaa tietoturva ja yksityisyys.